Otsikot on tyhmä keksintö

Hohhoijaa, eka postaus varmaan kahteen tai kolmeen kuukauteen, anteeksi kaikki joita kiinnostaa. Oon taas ollu vähän hälläväliä-asenteella kaiken suhteen. Haluun vaan kömpiä kullan kainaloon ja kattoo telkkaria aamuyöhön. Tästä päästiinkin mun uuteen pakkomielteeseen eli Breaking Badiin. Jotenkin tuntuu että oon viimeinen ihminen joka sen olemassaolon on tajunnut. Ollaan kuitenkin katottu kohta kolme kautta putkeen, välissä pelailtu pitkästä aikaa gta vitosta ja bioshock infiniteä.

Joulu oli taas mukavan rento ja uusivuosi aika tylsä, kaikki oli vähän muilla mielin. En tykkää jouluruuista enkä raketeista.
Yritin tehdä jotain uudenvuodenlupauksien tapasia jostain terveellisestä elämäntyylistä, mutta enpä oo juuri mitään niiden eteen tässä vuoden ensimmäisen viikon aikana tehnyt. Ehkä ensi viikolla.
Kriisiä kriisin perään. On läskikriisi, hiuskriisi, ihokriisi ja koulukriisi. Tulkaa selvittämään mun elämä mun puolesta. Yh.
Mulla iskee nykyään joka vuosi joku superväsymys, nukun suurimman osan päivästä kun en oo koulussa. Ehkä oon entisessä elämässäni ollu joku siili tai karhu ja halajan horrokseen.

Kuolevaa valoa

En oo kirjottanut sataan vuoteen. Mulle on tapahtunut kaikkee mutta toisaalta mikään siitä ei ole kiinnostavaa. Olin Wahren-opistolla tetissä, missä ohjasin ja suunnittelin teatteriryhmiä. Mulla oli tosi kivaa, työajat oli lepposat ja ihmiset mukavia. Kouluun palaaminenkaan ei loppujen lopuks ollu paha. Käytiin tiistaina tutustumassa lukiolla ja amiksella ja taidan sittenkin mennä lukioon. Jännää muuttaa tulevaisuudensuunnitelmia viikon välein.

Laittauduin kunnolla pitkästä aikaa. Oon kulkenut liikaa ilman luomiväriä. Tunnen itteni ihan bloggaajaks kun istun viltin alla juomassa teetä, kuuntelemassa Jujua ja kirjottamassa blogiin siitä, kuinka juon teetä ja kuuntelen Jujua. Tajusin, että Fragments on erittäin mainstream nimi blogille. Annan sen silti olla siinä, koska se on kiva. Ikävöin kesää ja mekkosäitä. Sisälläkään ei voi tähän aikaan olla ilman villapaitaa ja pitkiä lahkeita. Haluun aurinkoon.

samsung takaa laadun

Halloweenina tein helpon ratkaisun ja heitin kigurumin niskaan. Käytiin vähän juhlimassa, vaikkei taaskaan keritty olemaan pitkään.
Ostin pitkästä aikaa Lady Gagan Fame-hajuvettä. Se tuoksuu muistoilta, enkä edes tarkalleen tiedä miltä muistoilta. Huonoilta ja hyviltä muistoilta, joista tulee hassu olo, koska kaikki on niin erilaista nyt. Ei ois tullut mieleenkään sillon, että mulla menis joskus näin hyvin.

An ode to no one

Kyllästyin superräikeään ulkoasuun ja taistelin sen kanssa ainakin tunnin saadakseni siitä vähän hillitymmän, mutta silti persoonallisen. Blogin nimi vaihtui myös, enkä oikeen edes tiedä miksi. Osoite ja sisältö pysyy samana, älkää pelätkö. Kommentoikaa mielipiteitä uudesta ulkoasusta.

En oo viime aikoina tehny oikeen mitään ihmeellistä. Oon piirtäny, maalannu ja ollu Juhon kanssa kotona. Äiti osti mulle Bonesin 6. ja 7. kaudet ja nyt mulla on taas viihdettä himassa mursuilulle. Seuraavat kolme viikkoa oon poissa koulusta syysloman ja tetin takia, mikä on ehkä paras juttu ikinä. Kolmen viikon jälkeen jaksais ehkä taas panostaa enemmän. Mun koulumenestys on meinaa ollu taas vähän niin ja näin. Juhon kanssa tuli eilen puoli vuotta täyteen, hihi. En vaan tajua, miten yksi ihminen voi tehdä niin onnelliseksi.

Shave his belly with a rusty razor

En tiiä tän postauksen kuvatarjonnasta, koska yritän nyt epätoivosesti tapella dropboxin kanssa. Koitin ettiä jotain ilosia lyriikoita otsikolle mätsäämään mun fiiliksiä, en tiiä onnistuinko. Olen tosiaan iloinen, varmaan koska aurinko paistaa ja on vielä viikonloppu. Oon tänään saanu enemmän aikaseks kuin koko viikolla yhteensä: pesin hiukset (suuri saavutus ottaen huomioon mun saastasuuden tällä viikolla), autoin iskää kuskaamaan jotain tavaroita talveks pois pihalta ja käytiin subilla.

Löysin sittarista halloween-kokista, mikä oli pahaa, vaikka se tölkki olikin ehkä siistein juttu ikinä. Halloween tulee, vaikka se nyt ei Suomessa niin iso juttu ookkaan. Haluisin johkiin, missä ois.
Taistelin äsken hirviömäisen tietokoneohjelmakasan kanssa, enkä oikein uskalla kokeilla, toimiiko toi lopputulos. Kuuntelen Jujua, syön ulkomaalaisia mansikoita ja raivoan mun hiuksille, koska ne haluaa tukehduttaa mut. En osaa enää elää pitkien hiusten kanssa. En ees muista, koska mun hiukset on ylettyny olkapäitä alemmas.

laatu and shit

Yritin vaalentaa lettiä vähäsen hinkkaamalla kuiviin hiuksiin syväpuhdistavaa shampoota, ja antamalla sen muhia siellä pari tuntia muovipussin ja huivin alla. Lopputulos oli ihan mukavasti vaaleempi sinivihreä ja latvoista söpö yksisarvinen. "Musta" puoli on pikkusen aikasempaa ruskeempi. Koitan siis saada näitä pari astetta vaaleimmiks raiskaamatta hiuksia ennen kun isken niihen kunnon blondauksen. Aattelin tehä näihin vielä pari tollasta syväpuhdistavamömmöytystä ja ehkä pistää lämmintä ruokaöljyä päähän.

Eilen oli pitkästä aikaa tosi kiva lauantai. Hengailtiin kaverilla ja välillä oli vähän ikävä tunnelma, mutta se onneks piristy aika pian. Katottiin Karate Kid, ajeltiin vähän enkä muista, koska oon viimeks nauranu niin paljon. Sain myös Juhon kattomaan mun kans Gleetä, ku mulla oli päivällä kuumeinen olo enkä jaksanu tehdä mitään. Toivottavasti se nyt ei suutu mulle kun kerron tästä netissä. Ollaan muuten viikon päästä oltu puol vuotta yhdessä, hihi. Ehkä mun elämän parhaat kuus kuukautta, vaikka tää nyt kliseinen lause onkin.

4D - Poikaystäväni on mursu. (tuotesijoittelu sisältää kuvan)

Tää oli ehkä randomein blogiteksti ikinä, pahoittelut.

Laki antaa hakata ja raiskata

Heipä hei. Jäin tossa lukkojen taakse ja istun nyt meiän pihakeinussa venailemassa et kello tulis neljä. Maha ja hartiat huutaa hoosiannaa ja harkitsen sienten syömistä selviytymiseen.
Mulla on ollu kauhee stressi tulevaisuudesta. Porukat haluis mut lukioon, mut ite haluun amikseen. Sinne mä kyllä menen vaikka väkisin mut haluisin vaan saada jotain  ymmärrystä, ettei tarvis koko ajan tapella siitä.
Tänään on helvetin kylmä, haluisin muuttaa johkiin australiaan nii ei tarvis palella. Syksy sais mennä takasin sinne mistä tulikin.

You are the pin in my grenade

Hups, kirjotin viimeks kuukausi sitten.. Jonkun pitäs tulla rageemaan mulle vaikka facebookissa jos tulee tämmösiä ylipitkiä taukoja, koska mä en osaa ajatella muuta kun syömistä ja nukkumista ellei mua erikseen muistuteta.

Mulle on kuukaudessa tapahtunut paljon pieniä ja merkityksettömiä asioita, mikään niistä ei vaikuta enää kertomisen arvoiselta. Kävin stadissa joskus viime kuun puolivälissä, hengailin Juhon kanssa ja nähtiin Ameebakin pikaisesti ennen kun se lähti Forssaan. Ostin pari tosi kivaa vaatetta ja hiusvärejä. Siitä seuraavana päivänä oli Iidan synttärit, jotka oli aika perinteiset teinibileet. Oli silti tosi kivaa pitkästä aikaa riehua ja tanssia ja karjua biisien mukana parhaiden ihmisten kanssa. Mut käskettiin kotiin aika aikasin, mut ei se kauheesti haitannu.

Värjäsin hiukset jollain epämääräsellä värillä, jonka sekotin crazy colorin capri bluesta ja emerald greenistä, koitin tavotella turkoosia. Nyt ne on juuresta vihreet ja latvasta siniset. Ne on silti tosi kivat ja näytän rumalta merenneidolta.

Koulussa oon käynyt säännöllisen epäsäännöllisesti ja tänään oli se kaikkien rakastama koulukuvaus. Oon varmaan astetta kuurompi kaikkien ihmisten ja yleisen melun takia. Spurdoilin liikkasalin ulkopuolella kaks tuntia ja kaikki se sähläys sai mut hyperaktiiviseks ja hiihdin ympäriinsä niinku joku duracellpupu ja asdff. Mun kuvista tuli varmaan aika hirveitä, enkä tiiä niistä ryhmäkuvistakaan. Noh, saanpa hävetä niitä sit vanhempana.

Nyt kerron yksittäisiä random asioita, jotka ei liity mitenkään toisiinsa. Oon ottanu tosi paljon kuvia. Addiktoiduin Candy Crushiin. Luen John Greenin kirjoja englanniksi ja tunnen itseni kielineroksi. Ollaan Juhon kans katottu kaks tuotantokautta Sons of Anarchya. Clay on perseestä. Mulla alko teatterin viimenen vuosi, ihan omituista että oon ollu siellä jo viis vuotta ja tuntenu kaikki niin kauan. En tänäkään vuonna muista mitään kouluun liittyviä asioita, kaikki tulee mieleen vasta kun opettajat tulee raivoomaan ja unohdan ne viimestään kotona. Oon pitäny vaan löysiä ja lämpimiä vaatteita, en vaan jaksa enää pukeutua.
Mitä kettu sanoo?

Intiaanit eivät osaa lentää

Mulla on taas huono omatunto ku en kirjota ikinä tänne. Mulla vaan ei yksinkertaisesti ole mitään mistä kirjottaa. Saatte kuitenkin jotain paskanjauhantaa ja laadukkaita puhelinkuvia. Koko postaus on muutenkin puhelinlaatuinen, älkää ihmetelkö.

Koulu alkaa viikon päästä. Pitäis keskittyä ja oikeesti skarpata, mutta miten vitussa sellanen onnistuu? Supernerot ilmoittautukaa.
Oon taas haaskannu kaks ja puol kuukautta. Oon suunnilleen maannu koko kesän. Nytkin makaan sängyssä puhelin kädessä hehkeän kaksoisleukani kanssa.

Kyllästyin maissilapseuteen ja värjäsin hiukset vihreellä, koska valvottiin koko yö ja oli tylsää. Holjatkin oli, kävin perjantaina tervehtimässä humalaisia kavereitani wahrenissa. Selvinpäinkin oli itseasiassa ihan kivaa, käytiin oikein forssalaisesti kebabilla (jaksoin varmaan ensimmäistä kertaa elämässäni sen annoksen loppuun) ja näin taas kun kaks ihmistä oksensi. Olin tosiaan kiltisti koska mulla on taas antibioottikuuri. Mun tuurilla mulle iskee vielä joku tappoflunssa vikalla lomaviikolla. Voisin muuttaa happikuplaan.

Fear is your only god

Joo tiedän, postaustaukoa on ollu semmonen reilu kuukausi. En vaan oo saanu aikaseks kirjottaa, mitään ei oo tapahtunu.

Mutta joo, lomasta on menny reilusti yli puolet ja masentaa, koska kohta koulu alkaa ja talvi tulee ja vittuunnun, koska en tehny koko kesänä yhtään mitään. Vois yrittää keksiä jotain jännää loppukesälle, mut ei oikeen oo enää mitään tekemistä. Puistokemistileikkejä ja täyspäiväistä lahnausta.

Mutta käytiin sentään Tukholmassa isin ja Juhon kanssa. Yritän kouluttaa siitä maailmanmatkaajaa raahaamalla sen joka reissulle mukaan, hih.

maailman söpöin pari jne.

Laivamatka meni buffettiruokia mussuttaessa ja pelikoneilla napittaessa. Voitin varmaan kakskymppiä. Kierrettiin myös tax free, mikä oli huono ajatus koska se halvan alkoholin määrä sattui sydämeen. Tukholmassa satoi kivasti koko helvetin päivän, mikä oli ihan jees kun oli painava laukku, hartiat muusina ja tyyliin neljän tunnin yöunet alla. Siihen vielä märät ja jäiset jalat, sateenvarjon kanssa säätäminen sun muu ällötys. Sain kuitenkin ostettua kolme paitaa, sormuksen, shortsit ja feikin zipon. (ihan kun mulla ei olis jo tarpeeks tavaraa)

oli pakko ottaa omg-ulkomaalaista-jännää-kuva mun hienosta kokiksesta

Eilen ei taaskaan tapahtunut mitään hienoa, kiersin katsomassa kännisiä ihmisiä (näin kaks kertaa että joku oksensi) ja lahnasin muiden asunnoissa. Ollaan pelattu Skyrimiä pari päivää ja mäkin olen vihdoin oppinut tekemään siinä muutakin kun juoksemaan kaikkia otuksia karkuun. Tulin äskön kotiin ja huomasin, että Juho oli tuonu mulle Diablo kakkosen. Asennan sitä ihan kikseissä, vaikka luultavasti tulen tässäkin pelissä olemaan ihan paska. En tajuu kun oon kaikissa muissa peleissä ihan okei pelaaja mut roolipelit vaan kusen niin täydellisesti.

Ei mulla kai sitten mitään muuta ole. Pitäis vaan tehä kaikkee mutkun ei jaksa.

Eteen avautuu makkaraperunoiden maa

Ahoy, ahoy. Pitäis ehkä lopettaa kavereiden blogien lukeminen, kun ne tekee aina päivityksiä just niistä asioista, joista haluaisin selittää ehkä viikkoa mua ennen.

Kesäloma tosiaan alkoi ekana päivänä. Hain koululta todistuksen, keskiarvo 7.8 janiinpoispäin, ja siirryin linikkalankadulle, missä juhlinta alko joskus neljältä päivällä. Tunsin kerrankin itseni naiseksi. Käytiin kaverilla jos toisellakin ja illalla istuttiin rannalla hyttysten syötävänä, kunnes setäsiniset saapuivat. Niiden kanssa päästiin tekemisiin kyllä vasta yöllä, ei mitään sen vakavampaa kuitenkaan päässy käymään.

miks kaikki mun kuvat tihkuu tätä seksiä niin paljon?

Oona värjäili mun hiuksia sunnuntaina, musta puolisko on nyt taas musta ja sininen on jotain blondin-vihreän-hopean-homeisenkirjavaa. Sunnuntai-iltana lähdin Stadia kohti ja maanantaina paras kesänaloitus ikinä, eli KISS. Saavuin Hartwall-areenan pihalle joskus ennen kaheksaa, ja päivä kului aurinkoa kirotessa, Pasilan aseman vessaan ja takaisin hiihdellessä, ES:ää ja muita litkuja kiskoessa ja parhaasta seurasta nauttiessa. Oli niin kuuma että asfaltti suli, mutta varjo pelasti meidät jossain vaiheessa päivää. Itse keikka oli varmaan yks mun elämän parhaista kokemuksista. Pääsin toiseen riviin, ihan Oonan ja Iidan taakse, ja jälleen lyhyet ystävät olivat käteviä ja näin täydellisesti. Lähdin jalat, selkä ja olkapäät infernaalisen kipeinä, rintsikat täynnä konfettia, Gene Simmonsin plektra taskussa ja niin vitun onnellisena.

Tiistaina käväistiin Hard Rock Cafëssa, missä väkeä oli ihan kiitettävästi. Meinasin kuolla kuumuuteen. Akustista livemusiikkia, kiitos Baton Rouge Morgue ja Santa Cruz. Ja tottakai Gene Simmons, idolini ja jumalani. Nimmaria en saanut, mikä oli aika masentavaa. Lähdin kuudelta Forssaan päin ensimmäistä kertaa elämässäni Rauman bussilla, mikä oli kokemus, kun pelästyin että ajettiin Forssan ohi, mutta ei sitten ajettukaan ja jes. Kävin vielä linikkalankadulla vähän juhlimassa ennen kun pääsin pitkästä aikaa rakkaani kanssa kotiin. Loppuviikko onkin sitten kulunut äärimmäisen lagimisen merkeissä, en muista tehneeni mitään fiksua. Ehkä ens viikolla, jos sillonkaan.

Keitettyä kanankusta Venäjältä

Koulussa on tylsää, joten kirjoitan. On taas ollu postaustaukoa ku en vaan ole saanut aikaseks kirjottaa. Plus mulla ei oo ollu kuvia. Nyt ainakin pitäis olla, jos siis osaan käyttää puhelimen blogger-sovellusta oikein. Tää sovellus on nimittäin ihan paska. 

näytän vauvalta, mutta tää oli ehkä paras kuva mitä mun puhelin suostu mun naamasta ottamaan

Istun perse homeessa koulun pihalla ja koitan keksiä jotain selitettävää, mikä on vaikeaa koska joka paikka kutisee hyttysten takia, infernaalinen hartiakipu häiritsee ja kylmä tuuli puhaltaa mun kylkiin. Kolme päivää KISSin keikkaan, en käsitä tätä. Vastahan hehkutettiin kun siihen oli kymmenen kuukautta. Pyörin muuten Stadissa sunnuntaista tiistaihin jos jotain kiinnostaa tulla moikkaamaan.

Näin Tomia ja Valtteria, istuttiin kalliolla samalla kun miljoonat lentävät perseet (a.k.a hyttyset) söivät meitä elävältä. Täällä mä sitten raavin millon mitäkin pattia vuorollaan.

18. päivä täytin tosiaan vuosia, mitä juhlittiin kovaa, korkealta ja puolialasti. Laittaisin kuvan, mutta saisin varmaan turpaan. Olin kuus päivää antibioottikuurilla poskiontelontulehdukseen. Lopetin sen paskan kesken, koska ne aiheutti mulle pahoinvointia, eivätkä edes auttaneet paskan vittuakaan, koska oksensin ne heti pihalle. Eilen saikin jo juhlia ja tänään menin erittäin pirteänä kahdeksaksi kouluun. Onneks oli viimenen päivä. Huomenna vaan todistus käteen ja maailmaa valloittamaan.

I'm the only John Wayne left in this town

Heissansaiset jälleen kaikille teille. Olette varmasti yllättyneitä siitä, että kello on 20 yli puolenyön ja yritän vältellä nukkumaanmenoa kirjottamalla teille hienosta elämästäni (istun perse homeessa mun jättimäisessä löllötuolissani näppäimistö sylissä ja naputtelen paskaa ruudulle).

Olin tosiaan viime perjantaista lauantaiaamuun stadissa faijan tykönä ja ostin sieltä paidan, hameen ja hiusvärin, hiphei. Kuvia en ottanut, koska kamera on koomassa enkä tiedä missä sen laturi on. Kuitenkin tulee varmaan joskus tällä shaibasivulla vilkkumaan.

Tänäänkin tuli sitten stadissa vierailtua, tällä kertaa koulun puolesta kun oltiin jossain kuviksen retkellä Kiasmassa. Saatiin ruhtinaallinen kaksi tuntia vapaa-aikaa, joka meni pihalla istuessa. Tavattiin ihmisiä, leikittiin ruualla ja fiilisteltiin kesää. Bussi oli siinä auringossa kehittänyt ittestään saunan ja siellä sitten löylyteltiin kaks tuntia kotimatkalla. Istuin penkillä takaperin, kuuntelin musiikkia ja jauhoin paskaa. Katottiin myös peli ja oisin taas voinu itkeä sille paskalle. En oo ees varma, haluunko kattoo noita kisoja loppuun.

Kesäkin on jo täällä. Ihan omituista ku aika vaan vilahtaa ohi. Täytän lauantaina taas yhden vuoden lisää, KISSin keikkaan on 18 päivää, kesälomaan 16. Äskön oli vielä 20 astetta pakkasta ja lunta tuli naamaan vaakasuoraan, mitä helvettiä. Haluun vaan rampata festareilla koko kesän, mutta oon todennäköisesti pääsemässä KISSin lisäks tasan yhdelle keikalle koko vuonna, niin se ei varmaan kauheen mahdollista ole.

Sit voin kaikessa rauhassa lahnata Forssassa kun kaikki kaverit on kattomassa mahtavia bändejä, hankkimassa uusia tuttavuuksia ja elämässä elämäänsä. Jee.

You've got your hell's teeth smiling at you

En oo kirjottanu ehkä kahteen kuukauteen, enkä ole varma oonko pahoillani siitä vai en. Ihan hyvä vaan, etten nolaa täällä itseäni viikottain. Mulla ei ole edes kuvia, koska mun puhelin ei suostu luovuttamaan kuviaan mun koneelleni. Opettakaa mua käyttämään näitä vehkeitä, kiitos. Saatte siis nauttia taas meikäläisen vanhoista kuvista, koska ne on vaan niin helppo iskeä tekstin täytteeksi.

Mutta mitäs mulle.. No tähän väliin vois heittää tän nykyään joka toisesta tekstistä löytyvän lauseen: Oon TAAS kipeenä, vaikkakaan en enää pahasti. Voisin oikeesti ruveta napsimaan joka päivä jotain jättimäisiä vitamiiniannoksia nii voisin olla sen kokonaisen kuukauden terveenä joskus. Pahin tautikohtaus oli vappuna, mutta raahauduin silti ulos.

Vappu meni erittäin vappumaisesti, eli jengi ryömi ja oksenteli samalla kun itse sivistyneenä istuskelin kaverin kanssa koneella ja jauhoin paskaa. Tänä viikonloppuna on tapahtunu ties mitä paskaa, minkä takia en oo vähään aikaan toimimassa yleisenä majatalona. TV:stä tulee taas jääkiekon MM, mikä meinaa monia kisakatsomoita ja suurta ruudulle raivoamista ja tottakai kirosanojen liikakäyttöä. Oon vähän pessimistiasenteella tässä hommassa, koska en jaksa odottaa Suomelta mitään positiivista, kun ei se suoritus niitä oletuksia tule vastaamaan.

hyvin vanhaa. perkele, haluun punaset hiukset takasin!

Nyt on se hetki, kun multa loppu viisaat jutut ja alan selittämään randomia shaibaa saadakseni tekstiin pituutta. Pumpkinsin keikka on k18. Ei vituta! En ollut kännissä eilen ja kärsin silti krapulaa tänään, mitä helvettiä? Hesen Fish & Chipsit on paskoja. Mun huone on ihan paskana, kiitos tästä ihmiset. Huomenna pääsen toivottavasti katsomaan Oonan kanssa kokonaisen lätkämatsin. Paino sanalla toivottavasti. Kuuntelen Marilyn Mansonia ja tekis mieli tunkee jostain sadasta biisistä lyriikoita facebookkiin tai jonnekin, mutta en viitsi koska ketään ei kiinnosta. Shoppailen netissä ilman rahaa. Mulla on 12 (laskinki vielä) päivän päästä synttärit ja saan toivottavasti rahaa, jonka voin käyttää viikossa. KISSiin on alle kuukausi. Asiat menee pitkästä aikaa hyvin.
Olen taas onnistunut paskanjauhannassa ja voisin nyt laittaa housut jalkaan ja mennä elukoitteni kanssa lenkille. Kattoo saanko tehtyä seuraavan blogitekstin ennen juhannusta.

Fuck me, I'm a celebrity

Heissansaiset kaikille hassunhauskoille tyypeille siellä ruudun takana. Kirjoittelen teille tällä hetkellä olkkarin sohvalta, joka on nykyisin mun sänkyni ja muutenkin asuinalueeni, koska äiti ei tykänny siitä että käytin mun huonetta teinibaarina. Ullakkolinnani on nyt siis lukossa ja minä hyvin myrtsinä sohvalla.

mutsin koneen antimet. tässä siis minä silloin kun en näytä Tuksulta. haluun taas olla puoliblondi!

Amazon toimitti mulle pelejä ja oon nyt naputtanu Assassin's Creediä sormet ruvella. Dataan mutsin koneella ja kuuntelen Pumpkinsia. Selitän turhia juttuja koska en omista elämää, josta kertoa. Heittäkää kommenttiboksiin jotain ehdotuksia, millasia postauksia voisin tehdä (haasteita ym.), tuntuu tyhmältä vaan jauhaa jostain pepperonista. Jota siis tällä hetkellä syön. Suoraan paketista.

on silti kiva näyttää horatsulta

Piristin itseäni eilen shoppailemalla eBayssa. Löysin sieltä ihan aidonnäköiset kiinaistetut Litat kolmellakympillä, ostin ne ja olen nyt taas vähän iloisempi. Lupasivat toimittaa ens viikon torstaiksi, kattoo saako niitä venata vuosia.
Mitäs muuta.. Mulla on hiuskriisi, ihokriisi, läskikriisi ja kulmakarvakriisi. Pitäis mennä suihkuun, mutta en jaksa. En tiiä pitäiskö olla koneella, lukea kirjaa vai pelata Assassin's Creediä. Pitäis mennä koirien kans lenkille, mutta en jaksa vielä. Pepperoni loppu ja haluan lisää. Mulla ei ole enää mitään, mistä puhua, mut haluan silti puhua teille. Voisinhan mä sepittää teille jonkun hienon tarinan siitä kuinka pelastin yksisarviset sukupuutolta ja ostin kymppitonnilla Chanelia, mut jos kuitenkin tyytyisin pyytämään anteeksi, kun olen niin hirveän tylsä. Yh.

16 faktaa

Hei kaikki möllimönkiäiset ja muut hassunhauskat olennot. Teki mieli tulla puhumaan teille(taas kerran keskellä yötä), mutta mulla on tylsä elämä, joten en voi selittää siitä. Tekaisin siis tälläsen hauskan tekstipläjäyksen, jossa kerron 15 faktaa itsestäni. Ihan vaan siks, että voisitte huomata, että oon oikeesti maailman tylsin tyyppi.

1. Oon tosi epäsiisti ihminen. Mun huone on sataprosenttisen siisti ehkä kerran puolessa vuodessa, ja lopun aikaa se on täynnä kaikkee shaibaa maan ja taivaan väliltä. Riisun vaatteeni ympäri kämppää, feidaan koulukirjat sinne, missä satun olemaan kun kiskon ne laukusta, heitän roskat minne sattuu ja jätän kaikki pilaantuvat ainekset vaan hengailemaan, niin että saan muutaman viikon päästä noukkia nurkista jotain homekokkareita, jotka oli joskus omenankaroja. Mulla on nytkin tietokonepöydällä 7 lautasta, 5 tonnikalapurkkia, omenankara, puoliksi syöty mandariini ja kaikkee mahdollista muuta paskaa.

tässä ääriesimerkki

2. Oon maailman paskin rahankäyttäjä. Mulla on aina ihan pirusti rahaa, mut käytän sen vaan johkii heseruokaan ja sit mietin miks vitussa mul ei oo rahaa. Sit kuitenki oon helvetin pihi, enkä vaan kykene ostaan esim 35 euron housuja. Kaikki tarpeelliset asiat vaan jää ostamatta ja sit vaan urputan siitä ku mulla ei oo ikinä mitään meikkiä tai housuja, koska oon liian pihi ostamaan sellasia asioita, jotka maksaa paljon, mut jota oikeesti tarviin. En tajua tätä itekään.

3. Osaan olla tosi awkward. Esimerkiks jos shoppailen yksin, mulla on aina kauhee säätö päällä. Ja jos puhun joillekin aikusille ihmisille, sönkötän jotain ihan randomia ja sit sanon jotain tyhmää ja mun jokainen lause päättyy epämääräseen muminaan. Pystyn kuitenkin oleen aika monen ihmisen seurassa melkeinpä normaalisti, mutta jos koen jonkun ihmisen jotenki itteäni paremmaksi tai jotain muuta vastaavaa, meen ihan lukkoon ja sönkötän jotain epämääräistä, tai sit en puhu ollenkaan. Oon paljon mieluummin hiljaa, kun yritän pitää yllä jotain pakotettua keskustelua.

4. En oo mitenkään häpeilevä ihminen (onks häpeilevä sana? :D). Pystyn ihan avoimesti tekemään melkeimpä mitä vaan. Yleensä vedän jotain epämääräisiä tanssiesityksiä ja yleisesti keharoin julkisilla paikoilla. Koen usein myös asialliseksi ilmoittaa, jos mulla vaikka kutiaa perse tai on järkyttävä paskahätä. Mikään ei vaan oo mulle mitenkään erityisen noloa. Tiedän, että kaikki haluaa tietää tän.

5. Oon tosi lapsellinen. Katon aina ihan innoissani jotain Transformersia tai Pokémonia. Omistan myös kilokaupalla Pokémon-leluja, joita pidän esillä mun hyllyllä. Tykkään myös pierukakkavitseistä ja kaksmielisistä jutuista ja oon muutenkin henkisesti 7-vuotias. Mut ihan hyvä vaan, vanhoilla ja viisailla on tylsää.

6. Mun kaikkien aikojen lempibändi on ehdottomasti The Smashing Pumpkins. Se on yks niistä hyvin, hyvin harvoista bändeistä, joihin oon oikeesti rakastunut ja rakkaus on pysynyt mukana varmaan kohta kolme vuotta. Rakastan Pumpkinsissa ihan kaikkea, lyriikoita, Billyn ääntä ja live-esiintymisiä. Yks mun elämän suurimmista unelmista onkin nähdä The Smashing Pumpkins livenä, ja toivon niin maan perkeleesti, että nämä saisivat tuotua kiertueensa tänne pieneen käpymaahamme.

viekää mut 90-luvulle

7. Rakastan videopelejä. Joskus 7-vuotiaana sain ekan pleikkarini, ja sen jälkeen oon elänyt elämääni pelimaailmassa. Mikään ei oo parempaa kun se, kun löytää ihan ylimahtavan pelin, jota pelatessa voi vierähtää vaikka kymmenen tuntia. Ja sit se hetki, kun peli loppuu ja tulee sellanen "wtf will I do with my life now"-fiilis. Ohjain on vaan kasvanu mulle käteen.

8. Harrastan teatteria ja taekwondoa, ja molemmat on mulle tosi rakkaita.

9. Mun muihin harrastuksiin kuuluu röyhtäily, nenän, perseen ja korvien kaivuu, piereskely sun muu supernaisellinen toiminta.

tässä vielä nätti kuva korostamaan tota äskeisen faktan aiheuttamaa traumaa. tältä siis näytän suurimman osan ajasta.

10. Tykkään ihan sairaasti piirtää ja kirjottaa. Joskus multa irtos jotain kymmenen sivun mittasia tekstejä päivittäin, mut nyt mun inspiraatiot on vähän niinkun kulunu pois ja pitäydyn joissain pienissä runonpätkissä, mut kirjottaminen on silti mulle tosi rakasta. Pitäisköhän joskus tunkee tänne joku mun kaunis sepustukseni :D Oon kans hyvä piirtämään, ainaki mallista. Piirrän mieluiten miesten kasvoja, naisia on jotenki vaikeeta piirtää

11. Mulla on ihan sairaan huono iho. Se on samaan aikaan rasvanen ja kuiva, ja se on aina täynnä jotain ihme pahkurapaiseita ja näppylöitä ja yh. Mulla on ihan järkyttävä akne, jota en vaan saa karkotettua edes saatanallisilla rituaaleilla. Sit oon vielä kaiken lisäks huono käyttämään mitään ihomömmöjä. Alotan aina kauheet ihonhinkkauskuurit ja sit vaan lopetan parin päivän päästä kun en jaksa. Se ja mun iho on joku maailman surkein yhdistelmä.

12. Oon joku varhaisdementikko. Mulla on oikeesti maailman paskin muisti, unohdan aina ihan kaiken. Mun laskee aina arvosanat ja saan koko ajan huutoja koulussa, kun unohdan tehä läksyt tai palauttaa jonkun lapun. Sit mulle vaan sanotaan, että oon vaan laiska, vaikken ihan oikeesti muista. Onnistun vaan aina pyyhkimään kaikki tärkeimmät asiat mielestäni ihan kokonaan, mikä on tosi häiritsevää.

Offtopikkia lärvihuorausta ja sitten jatkuu

13. Mulla on ihan omituisia maneereja sun muita omituisia tapoja. Teen kokoajan jotain ihme käsiliikkeitä ja pidän häröjä ääniä. Räplään myös kokoajan naamaani, varsinkin huulia, korvia ja kaulaa. Jos mulla on pitkähihanen paita, kieputtelen ja venytän niitä hihoja kokoajan peukalon ja sormien väliin niin, että ne on loppujen lopuks ihan levähtäneitä ja lörppöjä.

14. Oon hyvä kielissä. Ne vaan menee mulla niinku vettä vaan, ja ne on jotenki helppo käsittää. Ainoo kieli, mitä en oo oppinu paljoakaan, on ruotsi, ja siinäkin olisin ihan ässä jos vaan jaksaisin panostaa siihen. Mut esimerkiks englanti on mulle ihanku toinen äidinkieli, ja espanjakin vaan käy järkeen.

15. Oon syntynyt ja kasvanut Forssassa. Suurimman osan ajasta vihaan tätä paikkaa, mut kaikessa spurguudessaan se jotenki sopii mulle. Mikään ei oo mahtavampaa, kun jossain Kirkonpuistossa örveltäminen ja jokasunnuntainen Valintataloon raahustaminen. Ja tietenkin se, kun pääsee rundaamaan tilataksilla Superilta kotiin, kun ei jaksa raahata puolialastonta persettään omin voimin.

16. Mulla on tosi monipuolinen musiikkimaku. Tykkään melkein kaikesta musiikista. Glam rock, karjuntahevi, japsirokki ja dubstep-teinijumputus on kaikki mahtavaa. Joskus mut voi kans yllättää kuuntelemasta jotain Beethovenia ihan kikseissä. Ainoo musiikki, joka muhun ei vaan iske, on suomipop ja -räp. Se ei vaan oo mun juttu.


Eihän noiden keksimisessä menny kun se puoltoista tuntia. Kirjotan täällä aina hikipippelissä tuntitolkulla teille mussukoille lukemista, ettekä viitti ees palkita mua valtavilla kommenttivyöryillä, mur. Mut ei se haittaa, bloggaaminen on ainoo tällänen luova asia, jota ehdin ja jaksan tehdä suht usein, ja luova toiminta on ainoo asia, joka estää mun aivoja puuroutumasta ihan täysillä. Elikkä kiitos teille kaikille mussukoille siellä ruudun toisella puolella, kun jaksatte kuunnella mun epämääräsiä löpinöitäni ja pitää mut melkein täysjärkisenä, ootte mahtavia!

We'll do it doggie style so we can both watch X-Files

Heipähei taas täältä keskiöisestä lagiluolastani. Kello on yksitoista yöllä ja yritän keksiä tekosyitä pysyä koneella, ettei tarvis lähteä Antarktikselle ulkoiluttamaan koiria. Jos jotain vihaan, niin se on talviset yöt ja se helvetinmoinen pakkanen ja pimeys.

  Olin tosiaan hiihtolomalla koko kuluneen viikon, josta vietin puolet flunssan kourissa. Pyhitin perjantain ja lauantain sängyssä makaamiselle, kuumehoureilulle ja omaan räkääni tukehtumiseen, nukuin 14 tunnin yöunet ja onnistuin raahautumaan koneelle, jonka äärellä vietin loppuajan. Keskiviikkona olin jo herännyt sen verran henkiin, että pystyin hinautumaan rakkaan isipappani kanssa Stadiin, missä käytiin kattomassa Die Hard, joka oli suoraansanottuna melko paska.
Leffan jälkeen kävin yksin kiertämässä Kampin, jossa vietin jälleen elämäni kiusallisimpia hetkiä. Oon aina vaan niin awkward kun shoppailen yksin. Tulee vaan niin hikinen ja ällöttävä olo ja tuntuu kokoajan siltä, että ne myyjät jotenkin halveksuu sitä tapaa, miten kosken niihin vaatteisiin. Eihän ne tietenkään oikeesti halveksu, mut se vaan on mulle jotenki ahdistava tilanne. Sain kuitenkin napattua mukaan kuvissakin vilkkuvan pääkallopaidan, jonka ostin Carlingsista ja se on omnomnomtäydellinen. Ostin myös noi raidalliset vankilakalsarit Cybershopista, ja niiden lisäksi vielä sellaset omnomihanat lörttelöt leopardikuvioiset pöksyt, joita en jaksanut kuvata.

Käytiin myös Turussa, sielläkin elokuvissa. Tällä kertaa katsottiin Piin elämä, joka oli loistava. Kaikki siinä vaan oli jotain niin täydellistä, ja meinasin tirauttaa kyyneliäkin parissa kohtaa. Käytiin myös syömässä Red Hot Chilissä (vai Chilisissä, en muista), missä ilahdutin ihmisiä naisellisuudellani, kun ängin aina suun täyteen pihviä ja ranskalaisia ja pureskelin suu auki ja varmaan kuola lentäen. En vaan osaa käyttäytyä sivistyneen nuoren naisen lailla, mutta syytän siitä forssalaisuuttani, mikä tietenkin oikeuttaa kaikenlaisen junttimaisen käyttäytymisen.

Eilen rakkaat vaimokkeeni palasivat Jeesuksen hellästä huomasta, ja sain viettää loistolauantain. Ulkona oli joku Siperiasta karannut tuskamyrsky, tanssittiin junttijumputuksen tahtiin ja pelattiin korttia. Taidettiin myös kuvata kahden hengen Harlem Shake-video, jolle sitten aamulla naureskeltiin. Yhdeltä yöllä lysähdettiin Oonan kanssa mun sänkyyn ja liimauduttiin siihen. Tää päivä on menny tavallisissa sunnuntaifiiliksissä, mihin tietysti liittyi perinteinen Valintataloreissu, mässyorgia, sen jälkeinen yrjöfiiliskuolemakohtaus ja Hopeanuoli. Sunnuntaina ei vaan voi tehdä mitään aikaansaavaa.
Mutta meitsi menee nyt ulkoiluttamaan karvamakkaroita Antarktikselle jääpuikot nenässä.

Choke on billion dollar coke

Tättärää, tautipesäke toivottaa hyvää hiihtolomaa kaikille kilteille ja vähemmän kilteille lapsosille. Kyllä, oon TAAS kipeenä. Vois pikkuhiljaa yrittää ymmärtää, et mun vastustuskyky on paska ja mun pitäis ruveta syömään kunnolla ja pitämään vaatteita päällä. Ja paskat, talven syytä tää on. Oon vaan aina lomilla kipee.

Mutjoo, viime viikonloppuna nähtiin mm. Valtteria taas kerran, ja taas kerran meininki oli merkillisintä pitkään aikaan.

löysin aamulla jotain viis tällästä kuvaa mun kamerasta, haluisin tietää miten oon saanu näitä aikaan..

Keskiviikkona oltiin kattomassa Crashdietin keikkaa On the rocksissa. Lähettiin joskus kymmenen aikaan rullaamaan dösällä Stadiin, ja matka meni pokerin voimin. Tarkotus oli olla jonossa joskus vähän kahentoista jälkeen, mut jotenki päädyttiin sinne kahdelta. Se jono ei ollu edes pitkä siinä vaiheessa. Meiän ruhtinaallinen kahen tunnin jonotus meni hytisten ja Vapianon vessassa rampaten. Tavattiin myös uusi hengenheimolaisemme Janita, jonka myöhemmin nappasimme mukaamme Forssaan asti.

olen jättiläinen. hiuksissakin tapahtunut pientä värimuutosta

Ovet aukes siinä neljän aikaan, ja epämääräisen narikkasäädön jälkeen juostiin lavan eteen ja fiilisteltiin hyviä biisejä puoltoista tuntia, kunnes itse bändi tuli lavalle. Keikka oli ihan helvetin loistava, kuten saatto odottaakin. Onnistuin ajautumaan siitä aika edestä johkiin neljänteen riviin, missä tukehduin jonkun hemmon hiustenhulmautteluun ja talloin kokoajan jonkun ressukan varpaita(sori!). Kuurouduin hetkellisesti ja suu kuivui Saharan kaltaiseksi, mutta mahtavaa oli.

sain otettua kokonaista kolme kuvaa koko keikasta, laatu suunnilleen tätä.

Nyt oonkin viimeset kolme päivää tehnyt täydellistä kuolemaa. Makasin koko eilisen päivän sängyssä ja katoin telkkaria, kunnes nukahdin joskus viideltä ja nukuinki sitten koko yön, ja aamulla rupesin taas katsomaan telkkaria. Elän hyvin jännittävää elämää täällä.

Varkaalta varkaalle

Trallallaa, pitkästä aikaa pääsen tännekin jauhamaan, vaikken toki mistään mielenkiintoisesta taaskaan.
Sain vihdoin kaikki pakettini, mutta niiden sisällöstä ei valitettavasti tipu kuvia, koska kaverini kössi koko talon ainoon toimivan kameran ja olen ihan kuvia vailla. Se taas tarkottaa sitä, että en voi esitellä ostoksiani tai edes itseäni, joten tässä postauksessa ei oikeastaan ole mitään järkeä.
Perjantai ja lauantai meni rairairailakkaasti uusien tuttavuuksien seurassa, ja eilen kävin rakkaan isäni kanssa Turussa katsomassa vihdoin Hobitin, joka oli arvatenkin helvetin hyvä ja mikä parasta, täynnä Martin Freemania omnommom. Ainoo vaan, että elokuvakokemustani häiritsi aika saatanasti vieressäni röhnöttävä turkulainen jätkä, joka koki aiheelliseksi ilmottaa joka välissä, koska sieltä hyppää mitäkin otuksia ("hei nyt tulee hiisiä hei!"), rouskuttamalla äänekkäästi sipsiä ja muutenki hehkuttamalla tyttökavereillensa "tietämystään" kyseisestä filmistä.

Mun hiukset on kerenny jo vaihtamaan väriä kuvan nätistä violetista johonkin epämääräiseen sinisenruskeaan, mikä on jotenkin omalla hipsterillä tavallaan ihan jees, mutta yleensä aika järkyttävä. Tahtoo uutta väriä ja heti, mutta itellä ei taidot riitä, enkä edes omista väriä tällä hetkellä, paitsi sinistä, enkä tiiä oonko vielä valmis luopumaan lilasta.
Mitäs muuta, oon kärsinyt järkyttävästä väsymyksestä yli viikon, haluisin vaan joka välissä käpertyä johonkin pehmoiseen koloseen nunnuilemaan. Yölläkään en älyä nukkua, kun aina aattelen että käyn nopeesti koneella ja sit jämähdän siihen koko yöks ja saan jotkut neljän tunnin yöunet.
Toissaviikonloppuna juhlittiin kaverin synttäreitä valtaisalla porukalla ja sain siitä muistoksi oksennusta ja lisää kusta huoneeseeni, hiphei. Seuraavana päivänä oli hauska herätä ja koittaa miettiä, mikä osa mun omaisuudestani oli vielä suht hygieenistä. Mutta kivaa oli ja sehän on aina se pääasia. Ens viikonloppuna sitten pitäis nähdä taas Joonaa ja varmaan Valtteriakin, ja oishan sitä toiset synttäritki tulossa, kattoo nyt menenkö.
Mutta meikä lähtee nyt vihdoin petiin, kello on taas liian paljon univelkaisen ihmisparan nukkumaanmenoajaksi. Täällä mie vaan valitan ku väsyttää ja sit kuitenki valvon aina puoleenyöhön. Järkihoiäläjätä ja niinpoispäin.

Apocalypse now, I'm dropping this bomb

Heissansaa, kello on ykstoista yöllä ja meitsi iskee näppiä näppäimistöön, vaikka huomenna pitäis raahautua kaheksalta aamulla urheilemaan. Saampahan ainaki valittamisen aihetta huomiseks (yhyy väsyttää nukuin kaks tuntia yhyhy).

Muttamutta, viikonloppuna tosiaan saatiin vieras kaukaisesta maasta nimeltä Kuusaa, ja meno oli perjantaista sunnuntaihin jotain hienointa ikinä. Nyt mulla on pulloja ja tölkkejä pitkin huonetta, Valtterin kusta (kyllä, kusta) sohvalla ja lattialla ja jälleen kerran kämppä ku pommin jäljiltä. Mut kivaa oli ja sehän on kai pääasia.

Nää on tyyliin ainoot kuvat, joissa esiinnyn. Meillä oli lauantaina jotain kymmenen ihmistä, ja siltä päivältä tuliki varmaan sata kuvaa. Perjantai meni sitte pienemmällä porukalla ja vaihtelevemmilla fiiliksillä.

 

 Eilen sain parikin pakettia jostain päin Kiinaa. Sieltä paljastui mm. mun mustat pidennykset. En voi vielä kuitenkaan käyttää niitä, koska mun lettiparkani on niin jakomielitautinen, että siihen tarvii kahet eriväriset pidennykset. Sit kun koitin ostaa blondeja pidennyksiä, tajusin että jumalauta multa puuttuu 12 senttiä. 12! Raivosin tavalliseen tapaani asiasta tunnin jos toisenkin. Nyt mulla on sitten iloisten kinkkumiesten letinjatketta vaan toiselle puolelle päätä. Jeah.

Sain myös 10 paria tekoripsiä tossa maanantaina. En saanu niistä kuvaa, koska kamera päätti ruveta tutimaan just kun olin aikeissa ottaa. Mutta on hyviä ja halpoja ja päläpälä, kasvokarva on kasvokarvaa.

Sain myös vihdoin uuden uutukaiset kenkulaiseni. Mä rrrrakastan näitä, ne on niin söpöt ja ihanat ja ruusujasateenkaaria. Valitettavasti toi oikeen jalan poponen kalvoi mun kantapäähän söpön kolosen, joka on helvetin kipeä. Ehkä ne lakkaa kalvamasta, kun niillä tassuttelee ympäri kaupungin niinku solmujalkainen muinainen kiinalainen konsanaan.

The fickle fascination of an everlasting god

Kaks postausta kuudessa päivässä, taisin just saavuttaa oman henkilökohtaisen ennätykseni. Kipeenä ei myöskään oo paljon paskanjauhantaa parempaa tekemistä, ja sekin pitää tehdä näin internetin välityksellä, kun omasta pikku kurkkusesta ei lähde pihaustakaan. Olen tosiaan kehittänyt itelleni yhden mun legendaarisista superflunssista. TAAS. Olin just kipeenä koko joululoman, mutta ilmeisesti luontoäiti ei halua mun elävän tervettä elämää (tällähän ei ole mitään tekemistä mun paskan ruokavalion ja lämpimien vaatteiden puuttumisen kanssa). Eilen vietin seitsemisen tuntia sohvalla, missä lähinnä söin keksejä ja katsoin Moderniä perhettä deeveedeeltä. Tänään taas syön keksejä ja dataan, samalla kun niistän verta ja yskin alieneita kurkustani.

asusta päätellen ansaitsen olla sairas.
Ruutupaita:  Kirppis
T-paita: Union Five

Peppi värjäs mun hiukset violeteiks Crazy Colorin Hot Purplella. Tää kyllä menee ehdottomasti mun olemattomaan lempihiusvärien Top 3-listaan. Väri on vähän epätasanen, koska meillä jotenkin mystisesti onnistui loppumaan väri kesken värjäyksen, vaikka sitä laitettiin vaan puoleen päähän. Mulla vaan on helvetisti tukkaa.

Nyt en kyllä keksi enää yhtään mitään selitettävää (oikein itkettää tää mun elämän tylsyys.. not), joten taidan vaan vetäytyä johonkin pehmoiseen paikkaan kuhertelemaan nenäsuihkeeni kanssa.

ps. tää video aiheuttaa mussa suuria BillyCorgan-kohtauksia.

We're back and we're better than before

Arvatkaa, kuka kirjottaa taas. En toki minä hehhehhee.. Viimeks kun kirjotin, tuli jostain vaan äkkiä sellanen fiilis että ei mun kannata elämästäni kirjottaa ku enhän mä mitään tee. Nyt oon taas kuitenki päättäny, että bloggaan silti, vaikken mistään fiksusta selittäiskään eikä ketään kiinnostais pätkääkään mun jorinoiden lukeminen. :D Poistin tavalliseen tapaani kaikki vanhat tekstit, koska en tykkää siitä, että mun hienot Aatamin aikaiset kuvat näkyy täällä kaikille, jotka vaan eksyy tänne. Että sori, jos joku olis tykänny nauraa mun häikäisevälle kauneudelle sata vuotta sitten.
Noh, mutta mitäs mulle..

Värjäsin hiukset toiselta puolelta mustaksi. Mä aina jotenki ällöön kokomustaa lettiä, hyvältähän se toki näyttää, mut auta armias kun siihen kyllästyy ja rupee blondaamaan. Kaipailen silti aina mustia hiuksia, joten tämmöset häröt mustat osaset kelpaa ihan hyvin. Kerkesin jo värikyllästyksissä läträtä tolle vaalealle puolelle kuiskauksen värisen lilan raidan, johon tykästyin sen verran, että pakotan Oonan värjäämään koko ton blondin osan sillä.

Sain uuden puhelimen, joka on tottakai Samsung Galaxy Note 2. Oon kuherrellut sen kanssa jo pari viikkoa ja siitä alkaa tulla mun sielunkumppani ja samalla ikioma vauveli. Ainoa ongelma tän kaverin kanssa on sen massiivinen koko. Pitää pukeutumisessa aina yrittää saada johonkin väliin sellanen tasku, mihin tää mahtuis. En voi edes tunkea sitä teinisti rintsikoihin, ku siitä pursuaa puolet ulos ja se tipahtaa heti jos kumartuu. Mutta se ei oo tietenkään mikään iso ongelma, koska omassa vauvassa ei voi olla mitään vikaa ja elämä on ruusuista sateenkaariauringonpaistetta.

Sunnuntaina kurkkasin toiveikkaana, joskos mun PayPal-tilille lähetetyt rahat ois ilmaantunut, ja sinnehän oli kuin olikin siunautunut helvetinmoinen tukku tuohta. Vietin siis iltani tuhlaamassa joka ikistä pennostani bittiavaruuden tavarataivaassa. Tilasin mm. kuoret puhelimeen, kengät, legginsit ja kaikkea muuta mukavaa, josta luuuuultavasti teen postauksen, eli toisinsanoen en ikinä saa aikaseksi ja sitä on turha odottaa hehhe.