Ahoy, ahoy. Pitäis ehkä lopettaa kavereiden blogien lukeminen, kun ne tekee aina päivityksiä just niistä asioista, joista haluaisin selittää ehkä viikkoa mua ennen.
Kesäloma tosiaan alkoi ekana päivänä. Hain koululta todistuksen, keskiarvo 7.8 janiinpoispäin, ja siirryin linikkalankadulle, missä juhlinta alko joskus neljältä päivällä. Tunsin kerrankin itseni naiseksi. Käytiin kaverilla jos toisellakin ja illalla istuttiin rannalla hyttysten syötävänä, kunnes setäsiniset saapuivat. Niiden kanssa päästiin tekemisiin kyllä vasta yöllä, ei mitään sen vakavampaa kuitenkaan päässy käymään.
 |
| miks kaikki mun kuvat tihkuu tätä seksiä niin paljon? |
Oona värjäili mun hiuksia sunnuntaina, musta puolisko on nyt taas musta ja sininen on jotain blondin-vihreän-hopean-homeisenkirjavaa. Sunnuntai-iltana lähdin Stadia kohti ja maanantaina paras kesänaloitus ikinä, eli KISS. Saavuin Hartwall-areenan pihalle joskus ennen kaheksaa, ja päivä kului aurinkoa kirotessa, Pasilan aseman vessaan ja takaisin hiihdellessä, ES:ää ja muita litkuja kiskoessa ja parhaasta seurasta nauttiessa. Oli niin kuuma että asfaltti suli, mutta varjo pelasti meidät jossain vaiheessa päivää. Itse keikka oli varmaan yks mun elämän parhaista kokemuksista. Pääsin toiseen riviin, ihan Oonan ja Iidan taakse, ja jälleen lyhyet ystävät olivat käteviä ja näin täydellisesti. Lähdin jalat, selkä ja olkapäät infernaalisen kipeinä, rintsikat täynnä konfettia, Gene Simmonsin plektra taskussa ja niin vitun onnellisena.
Tiistaina käväistiin Hard Rock Cafëssa, missä väkeä oli ihan kiitettävästi. Meinasin kuolla kuumuuteen. Akustista livemusiikkia, kiitos Baton Rouge Morgue ja Santa Cruz. Ja tottakai Gene Simmons, idolini ja jumalani. Nimmaria en saanut, mikä oli aika masentavaa. Lähdin kuudelta Forssaan päin ensimmäistä kertaa elämässäni Rauman bussilla, mikä oli kokemus, kun pelästyin että ajettiin Forssan ohi, mutta ei sitten ajettukaan ja jes. Kävin vielä linikkalankadulla vähän juhlimassa ennen kun pääsin pitkästä aikaa rakkaani kanssa kotiin. Loppuviikko onkin sitten kulunut äärimmäisen lagimisen merkeissä, en muista tehneeni mitään fiksua. Ehkä ens viikolla, jos sillonkaan.
