We'll do it doggie style so we can both watch X-Files

Heipähei taas täältä keskiöisestä lagiluolastani. Kello on yksitoista yöllä ja yritän keksiä tekosyitä pysyä koneella, ettei tarvis lähteä Antarktikselle ulkoiluttamaan koiria. Jos jotain vihaan, niin se on talviset yöt ja se helvetinmoinen pakkanen ja pimeys.

  Olin tosiaan hiihtolomalla koko kuluneen viikon, josta vietin puolet flunssan kourissa. Pyhitin perjantain ja lauantain sängyssä makaamiselle, kuumehoureilulle ja omaan räkääni tukehtumiseen, nukuin 14 tunnin yöunet ja onnistuin raahautumaan koneelle, jonka äärellä vietin loppuajan. Keskiviikkona olin jo herännyt sen verran henkiin, että pystyin hinautumaan rakkaan isipappani kanssa Stadiin, missä käytiin kattomassa Die Hard, joka oli suoraansanottuna melko paska.
Leffan jälkeen kävin yksin kiertämässä Kampin, jossa vietin jälleen elämäni kiusallisimpia hetkiä. Oon aina vaan niin awkward kun shoppailen yksin. Tulee vaan niin hikinen ja ällöttävä olo ja tuntuu kokoajan siltä, että ne myyjät jotenkin halveksuu sitä tapaa, miten kosken niihin vaatteisiin. Eihän ne tietenkään oikeesti halveksu, mut se vaan on mulle jotenki ahdistava tilanne. Sain kuitenkin napattua mukaan kuvissakin vilkkuvan pääkallopaidan, jonka ostin Carlingsista ja se on omnomnomtäydellinen. Ostin myös noi raidalliset vankilakalsarit Cybershopista, ja niiden lisäksi vielä sellaset omnomihanat lörttelöt leopardikuvioiset pöksyt, joita en jaksanut kuvata.

Käytiin myös Turussa, sielläkin elokuvissa. Tällä kertaa katsottiin Piin elämä, joka oli loistava. Kaikki siinä vaan oli jotain niin täydellistä, ja meinasin tirauttaa kyyneliäkin parissa kohtaa. Käytiin myös syömässä Red Hot Chilissä (vai Chilisissä, en muista), missä ilahdutin ihmisiä naisellisuudellani, kun ängin aina suun täyteen pihviä ja ranskalaisia ja pureskelin suu auki ja varmaan kuola lentäen. En vaan osaa käyttäytyä sivistyneen nuoren naisen lailla, mutta syytän siitä forssalaisuuttani, mikä tietenkin oikeuttaa kaikenlaisen junttimaisen käyttäytymisen.

Eilen rakkaat vaimokkeeni palasivat Jeesuksen hellästä huomasta, ja sain viettää loistolauantain. Ulkona oli joku Siperiasta karannut tuskamyrsky, tanssittiin junttijumputuksen tahtiin ja pelattiin korttia. Taidettiin myös kuvata kahden hengen Harlem Shake-video, jolle sitten aamulla naureskeltiin. Yhdeltä yöllä lysähdettiin Oonan kanssa mun sänkyyn ja liimauduttiin siihen. Tää päivä on menny tavallisissa sunnuntaifiiliksissä, mihin tietysti liittyi perinteinen Valintataloreissu, mässyorgia, sen jälkeinen yrjöfiiliskuolemakohtaus ja Hopeanuoli. Sunnuntaina ei vaan voi tehdä mitään aikaansaavaa.
Mutta meitsi menee nyt ulkoiluttamaan karvamakkaroita Antarktikselle jääpuikot nenässä.